Yksi on joukosta poissa

Tämän kuun alkupuolella tuli suruviesti, vanhin veljeni on nukkunut pois.  Hän on nyt paikassa mis ei oo kipua, ei tuskaa, siel on ihmissielun ain hyvä levätä lähellä Luojaansa.

Viime perjantaina oli sitten hautajaiset, vasta siellä kappelissa iski totuus...tuossa kauniissa arkussa lepää minun vanhin veljeni, en meinannut saada edes kukkavihkon tekstiä luetuksi sillä tajusin etten enää tässä maailmassa voi häneen olla yhteydessä, mutta toivon että kerran Taivaassa saan myös hänet tavata. 

Niin paljon jäi sanomatta, niin paljon jäi tekemättä, jäi vain kyyneleet ja ikävä. Lohdullisinta tässä on se että sain kuitenkin edes rukoilla hänen puolestaan....ja tavata viel viime marraskuussa, silloin hän oli yllättävän hyväkuntoisena 50v päivilläni Kiponniemen leirikeskuksessa, minulle jäi hyvä muisto veljestä näin.

Elämä jatkuu vaikka yksi on joukosta poissa, (eihän sota yhtä miestä kaipaa, sanotaan)
hautajaisten aikaan oli kaunis kevättalvinen päivä, aurinko paistoi pilvettömältä taivaalta yllättävän lämpimästi. 

Siten oli myös mahtava ajokeli, yllättävän paljon olikin jo muitakin matkailuautoja liikkellä mennen tullen. Nyt vain odotan jotta kevätpurot alkavat soittaa ja lumet sulavat, sitte saapi taas kuljin kesätassut alle ja huhtikuun lopulla leimalle, sitten saapi suunnitella kesän reissua kohden Tanskan Legolandia (siltä reissulta sitten laitan taas tuoreita kuvia tänne teidän iloksenne).