Kesä karkasi, nyt jo syksyä keli kuvaa
Kesälomareissumme kohdistui tänävuonna Länsi-Norjaan, tarkemmin Geiranger & Peikkotie.
Lähdimme kotoa kohden Naantalia josta tutulla varustamolla ylitimme Saaristomeren, lautta poikkesi Långnesin satamassa Ahvenanmaalla, siitä jatkettiin kohti jo tutuksi tullutta Kapelskäriä jossa Ryskyllä lähdimme kohti Morokulien rajanylityspaikkaa, jossa tyhjennettiin säiliöt ja otettiin uutta vettä. enimmäinen yö Ruotsin puolella tutulla Rastplatsilla Västerosin jälkeen.
Tuolta ajelimme pieniäteitä kohden Lillehammeria (emme poikenneet kaupunkiin), matka jatkui kohden Norjan korkeinta vuorta(tunturi?) Galdhöpiggeniä, Matkalla Lillehammerista Ottan kautta Lomiin sattui kohdalle keskinopeutta mittaavat kameratolpat joista eka säikäytti väläyttämällä punaista tosikirkasta LED-valoa...no toinen ei sitten enää välähtänytkään (ei sielt oo sakkoa peräs tullu) Lomin jälkeen tiet olivat tuolla ihanan pieniä ja mutkaisia mutta päällytettyjä, onneksemme ei raskasta kalustoa ollut liikkeellä jokunen pikku-auto kylläkin. Yötä olimme Galdhöpiggenin juurella puskaparkkeillen.
Tuolta jatkoimme matkaa näköalapaikan kautta kohden Geirangeria, joka olikin upea paikka olimme siellä 2 yötä leirintäalueella, joskus pitää mennä sinne uudelleen.
Geirangeriin etelästä laskeuduttaessa on ainakin 10 neulansilmä mutkaa (tiesi siinä rattia kääntäneensä) joissa saa varoa turistibusseja ja moottoripyöräilijöitä jotka kuolemaa halveksuen ohittelevat missä sattuu (siis ne moottoripyöräilijät). Geiranger on leppoisa kylä jossa näkee valtavia risteilijöitä maailman meriltä (mm. Valletta, Panama...) Hurttigrutenkin käy parikertaa päivässä vuonolla ja siellä vuorten välissä tuntee ittensä aika pieneksi.
Seuraavana olikin vuorossa nousu Geirangerista kohti Peikkotietä, välissä oli lauttamatka Eidsdalin lauttasatamasta Lingeen, ajoimme juuri lähdössä olevaan lauttaan
ylitys maksoi 115 NOK koko sakilta lauttamatka kesti n. 20 min, siinä sai taas vääntää rattia nousussa (neulansilmämutkia ainakin taas 10) maisemapaikka niin täynnä ettei sinne mahtunut sekaan (siis kotkanmutka jäi näkemättä kun ei saatu Ryskyä mahtumaan parkkiin, no joku toinen kerta sit). Peikkotien opastuskeskuksella olimma yötä (puskattomassa puskaparkissa) rauhaisaa oli nukkua tunturissa.
Täytyy myöntää että sen verta on tuota korkeanpaikankammoa etten Peikkotiellä juurikaan uskaltautunut muuta katselemaan kuin tietä, mikä sinällään on kyllä hyväkin sillä sielläkin mutkia piisaa ja kaikki eivät meinaa uskaltaa ajaa...täälläkin sai varoa busseja...komeat on kosket, vettä lirisee lisäksi miltei jokaisesta kiven/kallion kolosta ja mutkat kiveriä, tie ei ole turhalla leveydellä pilattu ja kaiteet eivät herätä luottamusta.
Peikkotieltä ajoimme Norjan Raumalle ja sieltä E136 tietä Dombåsiin jossa yhytimme jälleen E6:n (E6 on välillä kuin suomalainen kapea kylätie joka kiertelee kylien läpi, yllätyimme kuinka huonossa kunnossa ko. tie välistä on, toisinaan se on kuin ihan eri maalilmasta kun on tehty tieremonttia) jota jatkoimme pohjoista kohden ohi Trondheimin ja Mo i Ranan Välillä puskaparkkeilimme ja poikkesimme Norjan napapiirin turistirysässä, Junkerdaleniin saakka josta nousimme Ruotsin puolelle. Ruotsissa jäimme taas puskaparkkiin kuuntelemaan sadetta, aamulla satoi edelleen joten suoritimme nk. pikamassin Ruotsin läpi Tornioon ja sieltä tutulle SFC-alueelle Rantasarkaan jossa olimme 2 yötä saunoimme & lepäsimme ja nautimme.
Rantasarkasta lähdimme sitten valumaan kohti kotia ja jossain Pulkkilan korkeudella kova ukkoskuuro yllätti meidät (kuin olisi joku kaatanut auton keulaan 2-3 kylpyammeellista vettä näkyvyys putosi liki nollaan ja moottori haukkasi ilmaputsariin vettä, no vauhti torppasi kuin seinään tuntui kuin olisi moottori hajonnut...no niin sitä nilkutettiin puskaparkkiin Pyhäjokivarteen ja mietittiin mitäs nyt...aamulla moottori hörähti kyllä käyniin mutta oli edelleen nk. nilkuta korjaamolle tilassa ja eikä suostunut kiertämään yli 3000 kierrosta / minuutissa maximissaan.
Hännilänsalmen mäki Viitasaarella nikutettiin ylös 50 km/t vaik mäen alla oli nopeutta 90 km/t, vähän ennen Äänekoskea kaivoin ilmansuodattimen pois paikoiltaan se oli edelleen kostea...ilmanputsarin poistaminen auttoi sen verran että nyt kone suostui kiertämään 3200 kierrosta / minuutissa maximissaan.
Seuraava kova koitos oli sitten Vestonmäki Toivakassa siinä vauhtimme hyytyi tuosta mäen alla 90 km/t => 30 km/t onneksi molemmis paikoissa oli ohituskaistat niin ei oltu tientukkona. Lahdessa vein Ryskyn tohtoorille (Raskone) 1,5 pv vikaa etsittyään Ryskyyn vaihdettiin imuilman lämpöanturi ja sulaketaulu....
Ei sen vian tartte iso olla kun se on sähköpuolella...
Kuvia laitan jahka ehdin ...
